Kävelimme eteenpäin. Tämä paikka oli niin valtava ja pelottava! Lähestyimme toista liekkiä ja sanoin Herralle: "Herra, ei! Pyydän, en tahdo nähdä tätä enää! Rukoilen sinulta anteeksiantoa! Anna minulle anteeksi! En tahdo nähdä tätä!" Niinpä suljin silmäni, mutta sillä ei ollut merkitystä olivatko silmäni auki vai kiinni, näin kaiken kuitenkin.

Eräs liekki laskeutui pikkuhiljaa ja näin naisen. Hän oli mudan peitossa, ja muta oli täynnä matoja. Hänellä oli vain vähän hiuksia jäljellä ja hän oli yltä päältä matoisessa mudassa. Madot olivat syöneet häntä joka puolelta ja hän huusi: "Herra armahda minua! Herra armahda minua ja anna minulle anteeksi! Katso minua! Tämä tekee kipeää! Armahda minua! Ota nämä madot pois! Vie minut pois tästä kidutuksesta koska se sattuu hirveästi!"

Herra yksinkertaisesti katsoi häntä hyvin surullisena. Kun pidimme Jeesusta kädestä kiinni, pystyimme tuntemaan hänen sydämen kivun ja surun kaikkien näiden kadotettujen sielujen puolesta, jotka paloivat ikuisesti Helvetin liekeissä.
Tällä naisella ei ollut silmiä eikä huulia, mutta hän pystyi silti näkemään ja tuntemaan; kaikki kipu oli vain voimakkaampaa. Hänellä oli kädessään pullo, täynnä happoa, mutta hän kuvitteli sen olevan hajuvettä. Pystyin näkemään että se oli happoa, ja joka kerta kun hän suihkutti sitä vartalolleen, se poltti häntä. Siitä huolimatta hän vain jatkoi hajuveden suihkuttamista vartalolleen uudestaan ja uudestaan. Hän sanoi uudestaan ja uudestaan että hajuvesi oli kallis.

Hän luuli myös pitävänsä kaunista kaulakorua kaulassaan, mutta minä näin vain käärmeitä kietoutuneina hänen kaulansa ympärille. Hän kuvitteli pitävänsä hyvin kalliita rannekoruja, mutta minä näin että ne olivat todellisuudessa matoja, noin 30 senttimetrin kokoisia, jotka raivoisasti kaivautuivat hänen luihinsa. Hän kertoi että korut olivat kaikki mitä hänellä oli, mutta minä näin skorppiooneja ja matoja joka puolella hänen kehoansa. Hänellä oli metallikilpi, mikä kaikilla oli Helvetissä. Siinä luki: "Olen täällä varkaudesta."
Nainen ei katunut syntejään.

Herra kysyi häneltä: "Magdalena, miksi olet tässä paikassa?"
Hän vastasi: "Minua ei vaivannut muilta varastaminen. Ainoa asia mistä välitin olivat koruni ja uusien kalliiden hajuvesien hankkiminen. En välittänyt keneltä varastin, kunhan vain näytin hyvältä."
Pitelin kiinni Herran kädestä kun katselin matojen pesivän koko hänen kehossaan. Magdalena kääntyi ympäri kuin etsiäkseen jotain.

Kysyin Herralta vielä uudestaan: "Herra, tiesikö tämä henkilö sinusta?"
Ja Herra vastasi: "Kyllä, tämä ihminen tunsi minut."
Magdalena alkoi katsella ympärilleen sanoen: "Herra missä se nainen on, joka puhui minulle sinusta? Missä hän on? Olen ollut helvetissä 15 vuotta."

Kaikki ihmiset Helvetissä muistavat kaiken. Magdalena jatkoi kyselemistään: "Missä tämä nainen on? En näe häntä!" Tiesin ettei hänen kehonsa pystynyt kääntymään, koska hänen lihansa pysyi samassa asennossa. Hän yritti kääntyä ja katsoa muihin liekkeihin löytääksensä naisen, joka oli puhunut hänelle Jumalasta.

Herra vastasi: "Ei! Ei, Magdalena, hän ei ole täällä. Se nainen joka kertoi sinulle Minusta, on Taivasten Valtakunnassa Minun kanssani."
Kuultuaan tämän, hän heittäytyi alas liekkeihin, mikä poltti häntä vielä enemmän. Hänen metallilaattansa tuomitsi hänet varkaaksi. Haluan sinun lukevan Herran Sanasta, Jes 3:24 "Silloin tulee tuoksun sijaan löyhkä, vyön sijaan nuora, käherretyn tukan sijaan kaljuus, korupuvun sijaan säkkiverho, kauneuden sijaan polttomerkki."


Kun jatkoimme matkaamme Herran kanssa, näin todella ison pylvään täynnä matoja. Sen ympärillä oli punaisen kuumana hehkuvasta metallista tehty liukumäki. Pylvään päällä oli kirkkaasti valaistu mainostaulu, jonka pystyi näkemään mistä tahansa. Taulussa luki:

Liukumäen loppupäässä oli pieni kiehuva laguuni. Se näytti palavalta tulikiveltä. Sitten näin täysin alastoman henkilön laskeutuvan alas mäkeä. Kun he laskivat, heidän ihonsa irtoili ja jäi kiinni liukumäkeen. Kun he tippuivat palavaan laguuniin, heidän kielensä suurenivat kunnes ne räjähtivät ja madot ilmestyivät kielen tilalle. Tämä aloitti heidän kärsimyksensä. Jumalan sanassa lukee Ps 73:18-19

"Totisesti sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava."

Nähtyämme tämän, meidät vietiin pois Helvetistä. Haluan vain kertoa sinulle, että Taivas ja Helvetti ovat todellisempia kuin tämä fyysinen maailma, jonka me tunnemme. Tämä on se paikka, jossa päätät mihin suuntaan tahdot kulkea; viettää ikuisuuden Jeesuksen kanssa tai palavassa Helvetissä.

Herra sanoi meille jatkuvasti: "…sillä ilman sitä (Pyhitystä) ei kukaan ole näkevä Herraa, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa." (Heb 12:14) Siksi kerron teille saman asian nyt: "Sillä ilman sitä (pyhitystä) ei kukaan ole näkevä Herraa."

Mennään Jumalan Sanaan Matt 10:28 "Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin."

Aina kun Helvettiin saapuu sielu, tuo henkilö saa kuoleman ruumiin. Herra Jeesus otti minun käteni ja aloimme mennä alaspäin erittäin pimeän tunnelin läpi, joka johti Maan keskipisteeseen. Saavuimme paikkaan, jossa oli useita ovia; yksi niistä avautui, ja me astuimme sisään Herran kanssa. En päästänyt Herran kädestä irti, koska tiesin että jos päästäisin, jäisin Helvettiin ikuisesti.

Tuon oven yläpuolella näin valtavan seinän. Siinä roikkui tuhansia ihmisiä päistänsä koukuilla ja kahleilla, jotka kietoivat heidän kätensä seinään. Näimme myös tuhansia ihmisiä seisomassa liekkien keskellä joka puolella.
Menimme erään liekin eteen ja se alkoi hitaasti laskeutua. Pian pystyin näkemään henkilön sen sisällä, ja kun hän puhui, pystyin tunnistamaan hänet mieheksi. Miehellä oli päällään papin vaatteet, jotka olivat aivan likaiset ja riekaleiset. Madot luikertelivat sisään ja ulos joka puolella miehen vartaloa. Hän näytti hiiltyneeltä ja tulen polttamalta. Silmät olivat vedetty ulos ja hänen lihansa suli ja tipahteli maahan. Mutta kun liha oli kokonaan tippunut pois, se kasvoi takaisin, ja koko prosessi alkoi taas alusta.

Nähtyään Jeesuksen hän sanoi: "Herra armahda minua, armahda minua! Pyydän, päästä minut pois täältä edes hetkeksi! Vain minuutiksi!" Tämän miehen rinnassa oli metallilaatta, jossa luki: "Olen täällä varkaudesta."
Kun Jeesus tuli lähelle, Hän kysyi mieheltä: "Mikä sinun nimesi on?"
Mies vastasi: "Andrew, nimeni on Andrew, Herra."
Herra kysyi häneltä: "Kauanko olet ollut täällä?"
Andrew vastasi: "Olen ollut täällä hyvin pitkän aikaa."

Mies alkoi kertoa tarinaansa. Hän kertoi että hän oli ollut vastuussa kymmenysten keräämisestä ja hautojen järjestämisestä köyhille Katolisessa kirkossa. Kuitenkin hän varastikin rahat itselleen.
Silmät täynnä myötätuntoa Herra kysyi mieheltä: "Andrew, oletko koskaan kuullut evankeliumia?"
Andrew vastasi: "Kyllä Herra, kerran oli eräs kristitty nainen, joka kävi kirkossa ja saarnasi evankeliumia, mutten tahtonut hyväksyä sitä. En tahtonut uskoa sitä, mutta uskon sen nyt! Nyt uskon että tämä on totta! Pyydän Herra vie minut pois täältä, edes hetkeksi!"

Hänen puhuessaan, madot kiemurtelivat hänen tyhjissä silmäkuopissaan, poistuen hänen korvistaan ja mennen takaisin sisälle hänen suunsa kautta. Hän yritti vetää niitä pois käsillään, mutta se oli mahdotonta. Hän huusi hirvittävästi ja anoi armoa jatkuvasti. Hän pyysi koko ajan Herraa viemään hänet pois tuosta paikasta.

Vielä pahempaa, demonit kiduttivat häntä jatkuvasti lävistäen keihäillään. Demonit näyttivät aivan eräiltä lelunukeilta, joita meillä on täällä maan päällä ja joita kutsumme nimellä "The Jordanos". Näin noita nukkeja Helvetissä, mutta ne eivät olleet enää nukkeja; ne olivat elossa ja demonisia. Ne olivat suunnilleen metrin korkuisia, ja niillä oli erittäin terävät hampaat. Veri valui heidän suustaan ja heidän silmänsä olivat täysin punaiset.

Ne hakkasivat Andrewta kaikella voimallaan, kuten kaikkia muitakin, jotka olivat tuossa osassa Helvettiä. Kun huomasin sen, kysyin Herralta kuinka maanpäällinen nukke saattoi näyttää aivan samalta kuin nuo demonit. Herra kertoi niiden olevan surun henkiä.

Jatkoimme matkaa ja näimme tuhansia ihmisiä tuskassa. Aina kun joku sielu näki Herran, se alkoi kurkottaa Häntä kohti laihoilla käsillään. Huomasin naisen, joka alkoi huutaa kun oli nähnyt Jeesuksen.
Hän kirkui: "Herra pyydän armahda minua! Vie minut pois täältä!"

Hän kärsi paljon ja ojensi käsiään kohti Herraa. Nainen pyysi ja pyysi että Herra veisi hänet pois edes yhdeksi sekunniksi. Hän oli aivan alasti ja mudan peitossa. Hiukset hänen päässään olivat aivan likaiset ja madot luikertelivat hänen ruumissaan. Hän yritti ottaa niitä pois käsillään, mutta joka kerta kun hän repi niitä pois, ne moninkertaistuivat. Madot olivat noin 15-20 senttimetriä pitkiä. Herran sanassa sanotaan Mar 9:48 "Jossa heidän matonsa ei kuole, eikä tuli sammu."

Oli niin hirveää nähdä tämä nainen ja kuulla hän itkunsa kun madot söivät hänen lihaansa. Hänen rintaansa oli kiinnitetty metallilaatta, joka ei tuhoutunut liekeissä. Siinä luki: "Olen täällä aviorikoksesta." Samaan tapaan kuin hänen syntinsä, nainen oli pakotettu tekemään helvetissä huorin inhottavan ja lihavan käärmeen kanssa. Käärmeellä oli valtavat piikit kehonsa ympärillä, noin 15-20 senttimetriä pitkiä. Käärme tunkeutui hänen henkilökohtaisiin ruumiinosiinsa ja luikerteli kohti hänen kurkkuansa. Kun käärme meni naisen sisälle, nainen alkoi kirkua.

Nainen rukoili Herraa vielä hartaammin viemään hänet pois tuosta paikasta: "Herra, olen täällä aviorikoksesta, olen ollut täällä seitsemän vuotta, siitä saakka kun kuolin Aidsiin. Minulla oli kuusi rakastajaa ja olen täällä aviorikoksesta."
Helvetissä hän joutui toistamaan syntinsä uudelleen ja uudelleen. Hän koetti ylettää Herraan, mutta Herra vain sanoi hänelle: "Blanca, on liian myöhäistä sinulle. Madot ovat vuoteenasi, ja toukat peittonasi." (Jes 14:11)
Kun Herra sanoi nuo sanat, tulinen peitto peitti hänet, enkä enää nähnyt häntä.

Jatkoimme kävelemistä nähden tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Siellä oli nuoria ihmisiä, aikuisia ja vanhempia ihmisiä kärsimässä tuskassa. Saavuimme paikkaan, joka näytti isolta tuliselta uima-altaalta, ja jossa oli tuhansia naisia ja miehiä sisällä. Jokaisella heistä oli metallilaatta rinnassaan, ja siinä luki: "Olen täällä koska en antanut kymmenyksiä enkä uhrilahjoja."

Kun luin sen, kysyin Herralta: "Herra kuinka voi olla mahdollista että nämä ihmiset ovat täällä tästä syystä?"
Herra vastasi: "Koska nämä ihmiset ajattelivat, etteivät kymmenykset ja uhrilahjat ole tärkeitä, kun minun sanani taas osoittaa sen olevan käsky." Mal 3:8-9 sanotaan:

"Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: 'Missä asiassa me sinulta riistämme?'. Kymmenyksissä ja antimissa. Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, minulta riistätte.

Herra kertoi että kun Hänen omansa pitävät kymmenyksensä itsellään, se viivyttää Herran työtä, eikä evankeliumia saarnata. Ihmiset tässä paikassa kärsivät tuhat kertaa enemmän kuin muut, koska he tunsivat Jumalan sanan eivätkä totelleet.

Jatkoimme kulkemista ja Herra näytti minulle miehen. Näin hänet vyötäröstä ylöspäin, ja aloin nähdä näkynä kuinka hän kuoli. Hänen nimensä oli Rogelio. Hän oli autossaan kun eräs ihminen tuli lähelle hänen autoansa kertoakseen hänen evankeliumia, ja antoi hänelle Raamatun. Mutta Rogelio ei välittänyt hänen varoituksestaan ja jatkoi matkaansa tietämättään että muutaman minuutin päästä hän kolaroisi. Auto lensi alas jyrkänteeltä ja mies kuoli pian.
Sillä hetkellä kun hän törmäsi, Raamattu aukesi Ilm 21:8 kohdasta:

"Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorinteijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Kun Rogelio luki tämän jakeen, hän kuoli ja joutui Helvettiin.
Hän oli ollut siellä vain kuukauden ja hänellä oli vielä lihaa jäljellä naamallansa. Kuitenkin hän kärsi samalla tavalla kuin muutkin. Ensiksi hän ei tiennyt miksi oli Helvetissä. Luulen, että kun tuo kristitty tuli lähelle hänen autoaan, se oli hänen ainoa ja viimeinen mahdollisuutensa vastaanottaa Herra Jeesus.

Tänään kehotan sinua avaamaan sydämesi Jeesukselle; Hän ainoastaan on tie, totuus ja elämä. (Joh 14:6) Ainoastaan Hänen kauttaan voimme tulla pelastetuiksi Taivasten Valtakuntaan. (Apt 4:12) Herra myös pyytää meitä seuraamaan Hänen tietänsä pyhyydessä ja kunniassa. Jumalan siunausta teille.

Jumala siunatkoon teitä veljet. Kun Herra otti kädestäni kiinni, näin itseni seisomassa kiven päällä, ja takanamme näin enkelin. Aloimme laskeutua tunnelin läpi hurjalla nopeudella. Käännyin nopeasti ja näin että enkeli oli tiessään, ja pelkäsin niin paljon. Kysyin Herralta: "Herra minne enkeli meni? Miksi hän ei ole enää täällä?"
Herra sanoi: "Hän ei pysty menemään sinne, minne me olemme menossa."

Matkamme alaspäin jatkui ja sitten loppui yhtäkkiä, kuin hissi. Näin useita tunneleita, ja me menimme sen lävitse, josta siskoni Sandra kertoi. Tunneli, jossa ihmiset roikkuivat koukuilla päistänsä ja kahleilla ranteistansa. Seinä, jossa roikkui ihmisiä, näytti loppumattoman pitkältä. Katsoin eteeni ja näin siellä toisen seinän, aivan samanlaisen kuin aikaisempi. Sanoin Herralle: "Herra, tässä paikassa on niin paljon ihmisiä!"
Välittömästi eräs jae Raamatusta tuli mieleeni, eräs jota en tunnistanut. Herra kertoi minulle: "Tuonela ja horna eivät kylläänsä saa." (San 27:20)

Lähdimme sieltä ja kohta saavuimme paikkaan, jota kutsutaan nimellä "Patojen laakso". Nämä padat olivat täynnä kiehuvaa mutaa, ja me menimme lähelle yhtä sellaista. Ensimmäinen henkilö, jonka siellä näin, oli nainen. Hänen kehonsa kellui ja upposi kiehuvaan mutaan, mutta kun Herra katsoi häneen, hän pysähtyi ja jäi mutaan vyötäröstä alaspäin. Herra kysyi: "Nainen mikä sinun nimesi on?"
Hän vastasi: "Nimeni on Rubiella."

Hänen hiuksensa olivat kiehuvassa mudassa ja liha roikkui hänen luistaan, jotka olivat hiiltyneet mustaksi tulessa. Madot menivät sisään hänen tyhjistä silmäkuopistaan ja tulivat ulos hänen suustaan, menivät taas nenästä sisään ja tulivat ulos korvista. Mistä madot eivät päässeet sisään, ne yksinkertaisesti tekivät reiän hänen muissa ruumiinosissaan, mikä aiheutti sanoinkuvaamatonta kipua.

Hän huusi: "Herra, pyydän! Vie minut pois tästä paikasta. Armahda minua! En voi olla täällä enää! Lopeta tämä Herra! En kestä enää! Pyydän armahda minua!"
Herra kysyi häneltä miksi hän oli siellä. Hän kertoi olevansa siellä turhamaisuudesta, mikä luki myös hänen rinnassaan olevassa metallilaatassa. Kädessään hänellä oli tavallisen näköinen pullo, mutta hänelle se oli erittäin kallis hajuvesipullo. Rubiellan piti ottaa pullo, joka oli täynnä happoa, ja suihkuttaa sitä ympäri kehoansa. Tämä aiheutti sen, että kaikki liha, johon oli suihkutettu happoa, alkoi sulaa, aiheuttaen suurta kipua.

Hän huusi Herralle: "Herra pyydän, Armahda minua! En pysty olemaan täällä pidempään! Vain sekunniksi Herra."
En sano että hajuveden käyttö on synti, mutta Herra kertoi meille, että nainen oli siellä parfyyminsa vuoksi. Herran sana sanoo 5Moos 5:7 "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani." Hän oli siellä koska kauneus, hajuvedet ja turhamaisuus olivat ensimmäisellä sijalla hänen elämässään. Siitä huolimatta Herra Jeesus on kuningasten Kuningas ja herrain Herra! Hänen tulee olla ensimmäisellä sijalla sinun elämässäsi; siksi hän oli siellä. Surullisena Herra katsoi häneen ja sanoi:

"Rubiella, on liian myöhäistä sinulle, madot ovat vuoteenasi, ja toukat peittonasi."
Kun Herra sanoi niin, tulinen peitto peitti hänet kokonaan. Nainen kärsi hirvittävää kipua, kun hänen ruumiinsa kului tuossa padassa.

Sitten menimme kauas sieltä ja tulimme paikaan, jossa oli jättimäisen kokoisia ovia. Kun lähestyimme niitä, ne aukenivat meille. Toisella puolella näimme valtavan luolan. Kun katsoin ylöspäin, näin erivärisiä valoja liikkuvan savupilven tavoin. Yhtäkkiä kuulimme musiikkia; salsaa, ballenatoa, rokkia ja muuta populaarimusiikkia, jota ihmiset kuuntelevat radiosta. Herra teki kädellään liikkeen ja sitten näimme miljoonittain ihmisiä roikkumassa kahleilla käsistään. He hyppivät villisti tulen yläpuolella.

Herra katsoi meihin ja sanoi: "Katsokaa, tämä on tanssijoiden palkka."
Heidän piti hyppiä villisti ylös ja alas musiikin tahdissa. Jos oli salsaa soimassa, heidän piti hyppiä sen tahdissa, jos mitä tahansa muuta musiikkia oli soimassa, heidän piti hyppiä sen musiikin tahdissa. He eivät voineet lopettaa hyppimistä koskaan. Mutta vielä pahempaa, heidän kenkiensä pohjissa oli 15 senttimetrin pituiset piikit. Aina kun he hyppäsivät, piikit lävistivät heidän jalkansa, eikä heillä koskaan ollut hetkeäkään lepoa.

Kun joku yritti lopettaa, demonit tulivat heti lävistämään heitä keihäillä, ja kiroamaan heitä sanoen: "Ylistä häntä! Tämä on sinun valtakuntasi nyt, ylistä Saatanaa! Ylistä häntä! Et voi lopettaa, ylistä häntä! Ylistä häntä! Sinun täytyy ylistää häntä! Sinun on pakko hyppiä! Sinun on pakko tanssia! Et voi pysähtyä yhdeksikään sekunniksi."

Oli kamalaa että monet niistä ihmisistä olivat kristittyjä, jotka tunsivat Herran, mutta he olivat kuollessaan yökerhoissa. Ehkä sinä kysyt:
"Missä kohdassa Raamatussa sanotaan, että tanssiminen on väärin?"
 Jaak 4:4 Raamattu sanoo: "Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen."

Myös 1Joh 2:15-17: "Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämäin korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti."
Muista, että maailma katoaa ja kaikki tämä häviää, mutta se joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.

Ystäväni ja veljeni, kun lähdimme tästä paikasta, näimme joitakin siltojen kaltaisia, jotka jakoivat Helvetin kärsimyksen eri osastoihin. Näimme hengen kävelemässä sillan yli. Se näytti juuri sellaiselta nukelta, jonka olemme nähneet maan päällä; kutsumme niitä nimellä "Treasure Trolls".

Niillä on eriväriset hiukset ja vanhan miehen kasvot, mutta lapsen vartalo ja niiltä puuttuivat sukupuolielimet. Niiden silmät ovat täynnä pahuutta. Herra selitti, että ne olivat kadotuksen henkiä. Tällä hengellä oli keihäs kädessään, ja se asteli mahtailevasti tuolla sillalla kuin jokin kuningatar tai kaunis malli. Kävellessään se lävisti keihäällään alapuolella olevia ihmisiä. Se kirosi heitä sanoen: "Muistatteko sen päivän kun olitte kristityn kirkon ulkopuolella, ettekä tahtoneet mennä sisälle? Muistatteko päivän kun he evankelioivat teitä, mutta te ette tahtoneet kuunnella? Muistatteko päivän kun he antoivat teille traktaatin ja te heititte sen pois?"

Kadotetut sielut yrittivät peittää alueen, jossa heidän korvansa joskus olivat olleet. He hokivat demonille: "Pää kiinni! Pää kiinni! Älä kerro minulle enempää! En tahdo tietää enempää, pää kiinni! Siitä huolimatta ilkeä henki nautti tehdessään niin ja saadessaan sieluissa aikaan kipua.


Osa 3

Takaisin Suomen sivulle