www.theymetjesus.com
Finnish
           
www.theymetjesus.com
Ilmestyksiä Taivaasta ja Helvetistä seitsemälle kolumbialaiselle nuorelle

Ilmestykset Helvetistä
Osa 1

Takaisin Suomen sivulle

Yhtenä ryhmänä Jeesus Kristus vei nämä seitsemän kolumbialaista nuorta ja näytti heille Taivaan ja Helvetin. Kuuntele heidän selostuksensa Taivaan kirkkaudesta ja Helvetin kurjuudesta. Nauhoituksesta, josta tämä on käännetty, pystyimme tallentamaan ainoastaan kuusi todistusta. Alun perin käännetty espanjalaisesta nauhoituksesta, kuvitukset on lisätty jälkeenpäin, eivätkä olleet osa todistusta. 

Ilmestykset Helvetistä

1.        todistus

(Luukas 16:19) Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen:
 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.

Raamattu, Jumalan sana, on erittäin selkeä puhuttaessa Taivaasta ja Helvetistä. Osassa, jonka juuri luimme, Herra kertoo meille kahdesta paikasta: Taivaasta ja Helvetistä, tuomiosta tai pelastuksesta. Ei ole mitään paikkaa niiden välillä. Kiirastulta ei ole olemassa. Ei ole olemassa välivaihetta, jossa ihmiset viettäisivät jonkin aikaa jätettyänsä maailman ja siirtyäkseen sieltä Taivaaseen; Raamattu on hyvin selvä tässä asiassa.

(11. huhtikuuta1995) Jumala antoi meille ilmestyksen, joka tulisi muuttamaan elämämme suuntaa. Olimme juuri alkaneet tietämään jotain Jumalasta ja hänen Sanastaan. Jumala on antanut meille seitsemälle nuorelle etuoikeuden ja suuren vastuun jakaa tämän meille antamansa ilmestyksen maailmalle.

Kaikki alkoi kymmenen aikoihin aamupäivällä. Olimme rukoilemassa ja valmistautuneet lähtemään eväsretkelle myöhemmin päivällä. Yhtäkkiä kun kello oli noin kymmenen, erittäin voimakas valkoinen valo loisti erään ikkunan läpi. Kun valo ilmestyi, kaikki me aloimme puhua kielillä ja meidät kastettiin Pyhällä Hengellä.

Siinä hetkessä olimme kaikki hämmästyneitä ja kiinnostuneita siitä mitä näimme. Kirkas valo valaisi koko huoneen. Valo oli paljon voimakkaampi kuin auringon valo. Valon keskellä näimme enkeleitä valkoisiin puettuna. Enkelit olivat kauniita, korkeita ja erittäin hyvän näköisiä.

Enkeleiden keskellä näimme jotakin ihmeellistä - mies-hahmon. Tämä hahmo oli erityinen olento, mies, joka oli puettu hyvin valkoiseen vaippaan ja kaapuihin. Hänen hiuksensa olivat kuin kultaista lankaa. Emme pystyneet näkemään hänen kasvojaan, koska ne olivat liian loistavat. Kuitenkin näimme hänen rintansa ympärillä kultaisen vyön, jossa luki kultaisin kirjaimin: "Kuningasten kuningas ja Herrain Herra." Hänellä oli jaloissaan puhdasta kultaa olevat sandaalit ja hänen kauneutensa oli vailla vertaa. Kun näimme tämän miehen läsnäolon, me kaikki lankesimme polvillemme.

Sitten aloimme kuulla Hänen ääntänsä. Se oli hyvin erikoinen ja ihmeellinen; jokainen sana lävisti sydämemme kuin kaksiteräinen miekka; kuten Raamatussa sanotaan. (Heb 4:12). Hän puhui meille yksinkertaisilla mutta voimakkailla sanoilla. Kuulimme Hänen selkeästi sanovan meille:
"
Pienet lapseni, älkää pelätkö, olen Jeesus Nasaretilainen, ja olen tullut käymään luonanne näyttääkseni teille mysteerin, jotta voitte näyttää ja kertoa kylille, kansoille, kaupungeille, kirkoille ja kaikkialle. Minne minä käsken teitä menemään, sinne menkää, ja minne käsken teitä olemaan menemättä, olkaa menemättä."

Pyhä Raamattu, Jumalan Sana sanoo Joe 2:28 "Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. " Nämä ovat aikoja joita Jumala on valmistamassa jokaiselle.

Sitten tapahtui jotakin omituista: keskelle huonetta ilmestyi kivi, ja Herra, joka oli kanssamme, laittoi meidät nousemaan sen päälle. Kivi oli noin 20 senttimetriä lattian yläpuolella, ja lattiaan ilmestyi valtava aukko. Aukko oli valtava, musta, hirvittävä luola. Pian putosimme kiven päällä ja menimme alas lattiassa olevan reiän kautta. Oli pimeää ja luola johti meidät alas maapallon keskipisteeseen.

Kun olimme tuossa synkässä pimeydessä, pelkäsimme todella paljon.! Olimme niin peloissamme että sanoimme Herralle: "Herra emme tahdo mennä siihen paikkaan! Älä vie meitä sinne, Herra! Vie meidät pois täältä, Herra!" Herra vastasi meille hyvin kauniilla ja myötätuntoisella äänellä: "Tämä kokemus on välttämätön, jotta voitte nähdä ja kertoa muille."
Olimme sarven muotoisessa tunnelissa, ja me tuijotimme varjoja, demoneja ja hahmoja, jotka liikkuivat paikasta toiseen. Me jatkoimme matkaa syvemmälle ja syvemmälle. Vain muutamassa sekunnissa aloimme tuntea tyhjyyttä ja suuta pelkoa.

Sitten saavuimme joillekin luolille; kamalille oville, mikä näytti labyrintiltä. Emme tahtoneet mennä sisään. Huomasimme hirvittävän hajun ja kuumuus oli tukahduttava. Kun astuimme sisään, näimme kauheita asioita, pelottavia näkymiä. Koko paikka oli liekeissä, ja näiden liekkien keskellä oli tuhansien ihmisten ruumiita. He kärsivät suurta tuskaa. Näkymä oli niin kauhistuttava, ettemme tahtoneet nähdä mitä meille näytettiin.

Paikka oli jaettu eri kärsimysten osastoihin. Yhtä ensimmäisistä osastoista, jonka Herra antoi meidän nähdä, oli nimeltään "Patojen laakso", kuten me sitä kutsuimme. Siellä oli miljoonia patoja. Padat oli upotettu maan tasalle; jokaisessa niissä oli sisällä palavaa laavaa. Jokaisen padan sisällä oli kuolleen, helvettiin joutuneen ihmisen sielu.

Heti kun nuo sielut näkivät Herran, ne alkoivat huutaa ja kirkua: "Herra, armahda meitä! Herra anna minulle mahdollisuus päästä pois tästä paikasta! Herra, vie minut pois täältä niin kerron maailmalle että tämä paikka on todellinen!" Mutta Herra ei edes katsonut heihin. Siellä oli miljoonia miehiä, naisia ja nuoria ihmisiä. Näimme myös homoseksuaaleja ja juoppoja kärsimässä. Näimme kaikki nämä ihmiset huutamassa suunnattomassa tuskassa.

Olimme järkyttyneitä nähdessämme heidän kehojensa tuhoutuvan. Heidän tyhjistä silmäkuopistaan, suusta ja korvista tuli matoja ja ne tunkivat ihon läpi kehon joka puolella. Tämä täyttää Raamatun sanan Jes 66:24 "Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle." Myös Mark 9:48 "jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.". Olimme kauhuissamme siitä mitä näimme. Näimme liekkejä, jotka olivat noin 2,5 -3,5 metrin korkuisia. Jokaisessa liekissä oli sellaisen ihmisen sielu, joka oli kuollut ja joutunut helvettiin.

Herra salli meidän katsella miestä, joka oli yhden padan sisällä. Hän oli ylösalaisin ja liha tippui paloina hänen naamastaan. Hän katsoi Herraa läpitunkevasti ja sitten hän alkoi huutaa ja kutsua Jeesuksen nimeä. Hän sanoi: "Herra armahda! Herra anna minulle mahdollisuus! Herra vie minut pois tästä paikasta!" Mutta Herra Jeesus ei tahtonut katsoa häneen. Jeesus yksinkertaisesti vain käänsi selkänsä hänelle. Kun Jeesus teki näin, alkoi mies kirota ja pilkata Herraa. Tämä mies oli John Lennon, saatanallisen "The Beatles" bändin jäsen. John Lennon oli mies, joka pilkkasi Herraa elämänsä aikana. Hän väitti että kristinusko oli häviämässä ja että Jeesus Kristus tultaisiin unohtamaan kokonaan. Siitä huolimatta tämä mies on tänä päivänä Helvetissä ja Jeesus Kristus on elossa!! Kristinusko ei ole myöskään hävinnyt.

Kun aloimme kulkea reunoja pitkin tuossa paikassa, sielut kurottivat kätensä meitä kohti ja rukoilivat armoa. He pyysivät Jeesusta viemään heidät pois sieltä, mutta Herra ei koskaan edes katsahtanut heihin.

Sitten aloimme kulkea erilaisten osastojen läpi. Tulimme helvetin kauheimpaan osaan, jossa on pahimmat kärsimykset; helvetin keskukseen. Kaikista pahimmat kärsimyksen muodot, joita ihminen ei koskaan pystyisi kuvailemaan. Täällä olivat ainoastaan ne ihmiset, jotka tunsivat Jeesuksen ja Jumalan Sanan. Siellä oli pastoreita, evankelistoja, lähetystyöntekijöitä, ja kaikenlaisia sellaisia ihmisiä, jotka joskus olivat vastaanottaneet Jeesuksen ja tiesivät totuuden, mutta elivät kaksoiselämää.

Siellä oli myös luopioita; heidän kärsimyksensä olivat tuhatkertaisia muiden kärsimyksiin verrattuna. He huusivat ja rukoilivat Herralta armoa, mutta Herran sana sanoo Heb 10:26-27
 "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat."

Nuo sielut olivat siellä koska he olivat saarnanneet, paastonneet, laulaneet ja kohottaneet kätensä kirkossa, mutta kaduilla ja kotona he olivat uskottomia ja tekivät aviorikoksia, valehtelivat ja varastivat. Emme voi valehdella Jumalalle. Raamattu sanoo että jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan. (Luuk 12:48)

Jumala näytti meille kaksi naista, jotka olivat joskus olleet kristittyjä uskonsisaria ollessaan maan päällä, mutta jotka eivät eläneet vanhurskasta elämää Herran edessä. Toinen sanoi toiselle: "Sinä kirottu surkimus! On sinun vikasi että olen tässä paikassa! Sinä et kertonut minulle pyhää evankeliumia! Ja koska sinä et kertonut minulle totuutta, olen nyt täällä helvetissä!" He sanoivat toisilleen tähän tapaan liekkien keskellä, ja he vihasivat toisiaan, koska Helvetissä ei ole rakkautta, armoa tai anteeksiantoa.

Siellä oli tuhansittain niiden sieluja, jotka olivat tunteneet Jumalan Sanan, mutta joiden elämä ei ollut puhdasta Jumalan pyhän läsnäolon edessä. "Jumalalla tai Helvetin liekeillä ei voi leikkiä!", Herra sanoi. Hän kertoi meille myös: "Poikani, kaikki maailman kärsimykset keskitettynä yhteen paikkaan ei ole mitään, MITÄÄN siihen verrattuna, mitä ihminen saa kärsiä Helvetin pahimmissa paikoissa." Jos se on niin kamalaa niille, jotka kärsivät Helvetissä vähiten, kuinka paljon kamalampaa se on niille, jotka ovat Helvetin keskuksessa, ja jotka joskus tunsivat Jumalan Sanan ja luopuivat siitä. Sitten Herra kertoi meille että tulella voi leikkiä Maan päällä, muttei koskaan tulella Helvetissä.

Jatkoimme kävelemistä eri paikkojen läpi, ja Herra näytti meille monia eri ihmisiä. Näimme että ihmisillä siellä oli noin kuusi erityyppistä kärsimyksen muotoa. Siellä oli sieluja, joita demonit kiduttivat kaikenlaisilla rangaistuksilla. Toinen hirvittävä rangaistus oli heidän oma omatuntonsa, joka sanoi: "Muista kun he kertoivat sinulle Jeesuksesta, muista kun kuulit Jumalan Sanaa, muista kun he kertoivat sinulle Helvetistä ja sinä nauroit sille!" Heidän omatuntonsa kidutti heitä, aivan kuten madot, jotka kiemurtelivat joka puolella heidän ruumiitansa, tai kuten kuluttava tuli, joka oli tuhansia ja tuhansia kertoja kuumempaa kuin mitä me tiedämme. Tämä on palkinto, joka paholaisella on kaikille niille, jotka etsivät ja seuraavat häntä.

Jumalan Sana sanoo Ilm 21:8
 "Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Seuraavaksi Herra näytti meille miehen, joka oli murhannut kuusi ihmistä. Nyt nämä kuusi ihmistä ympäröivät häntä ja huusivat hänelle sanoen, "On sinun syysi että me kaikki olemme täällä, SINUN SYYSI!" Murhaaja yritti tukkia korvansa koska hän ei tahtonut kuulla heitä, mutta hän ei pystynyt olemaan kuulematta, koska Helvetissä kaikki aistit ovat paljon herkempiä.
Sieluja kidutettiin tuossa paikassa sietämättömällä janolla, jota ei voi tyydyttää millään tavoin, kuten raamatunkertomuksessa Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä (Luuk 16:19). Rikas mies Helvetissä ollessaan halusi ainoastaan yhden tipan vettä, ja se olisi riittänyt. Herran Sana sanoo Jes 34:9 "Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi."

Kaikki sielut siellä olivat tulen keskellä. Ihmiset näkivät kangastuksia kristallin kirkkaista joista tulen keskellä, mutta kun he yrittivät kurottautua niitä kohti, joet muuttuivat tuleksi. He näkivät myös puita, joissa oli vettä valuvia hedelmiä, mutta kun he yrittivät ottaa niitä, he polttivat kätensä ja demonit pilkkasivat heitä.

Sitten Jumala vei meidät paikkaan, joka oli paljon pahempi kuin aikaisemmin näkemämme paikat. Me näimme tuli- ja tulikivijärven. Järven yhdellä puolella oli pienempi järvi. Siinä pienemmässä järvessä oli miljoonia ja miljoonia ja miljoonia sieluja, jotka huusivat ja rukoilivat Herraa armahtamaan heitä. He sanoivat Hänelle:
"Herra, pyydämme! Vie meidät pois tästä paikasta edes pieneksi hetkeksi! Pyydän, anna minulle mahdollisuus päästä pois!!!" Herra ei kuitenkaan voinut tehdä mitään heidän hyväkseen, koska heidän tuomionsa oli jo säädetty.

Noiden miljoonien ja miljoonien ihmisten keskellä Herra salli meidän keskittyä mieheen, jonka keho oli jo puoliksi uponnut tuliseen järveen. Herra antoi meidän ymmärtää ja tietää hänen ajatuksensa. Miehen nimi oli Mark. Olimme ihmeissämme asioista, joita hän sanoi itselleen ajatuksissaan. Opimme ikuisen opetuksen kun kuulimme seuraavat ajatukset: "Antaisin mitä tahansa ollakseni teidän sijassanne nyt! Antaisin mitä tahansa palatakseni takaisin maan päälle vain minuutiksi. En välittäisi vaikka olisin kaikista kurjin, sairain, vihatuin tai köyhin mies maailmassa, antaisin mitä tahansa palatakseni takaisin! Vain yhdeksi minuutiksi maan päälle." Herra Jeesus piti minua kädestä kiinni. Jeesus vastasi Markin ajatuksiin sanomalla: "Mark, miksi haluaisit tulla takaisin maan päälle edes vain yhdeksi minuutiksi?" Itkuisella ja kärsivällä äänellä hän kertoi Jeesukselle: "Herra! Antaisin mitä tahansa jotta pääsisin maan päälle edes yhdeksi minuutiksi yksinkertaisesti siksi, että voisin katua ja pelastua."

Kun Herra kuuli mitä Mark sanoi, näin Jeesuksen haavoista valuvan verta, kyynelet täyttivät Hänen silmänsä ja Hän sanoi: "Mark, on liian myöhäistä! Madot ovat vuoteenasi ja toukat peittonasi."(Jes 14:11) Kun Herra sanoi hänelle tämän, hän upposi järveen ikuisiksi ajoiksi. Surullista kyllä kellään noista sieluista ei ole enää toivoa. Ainoastaan meillä, jotka olemme Maan päällä, on mahdollisuus katua tänään ja mennä taivaaseen Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Nyt annan siskoni jatkaa tätä todistusta, kiitos.

2.        todistus, Lupe

Jumala siunatkoon teitä rakkaat veljet. Luetaan Herran Sanaa Ps 18:10.

 "Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla."

Kun Herra antoi kätensä minulle, tarrauduin siihen kiinni ja me aloimme laskeutua tunnelia alas. Tunneli pimeni ja pimeni kunnes en pystynyt näkemään edes toista kättäni, joka ei pitänyt kiinni Herran kädestä.
Yhtäkkiä menimme jonkin pimeän ja kipinöivän ohitse, josta kuului meteliä. Pimeys oli niin paksu, ettei käsilläkään pystynyt löytämään tunnelin seiniä. Laskeuduimme niin nopeasti, että minusta tuntui kuin sieluni olisi irtautunut ruumiistani.

Pian huomasin mädäntyneen hajun; kuin mädäntyneen lihan haju. Se paheni koko ajan. Sitten kuulin miljoonien ja miljoonien sielujen äänet. Ne huusivat, itkivät ja vaikeroivat taukoamatta.
Olin niin peloissani että käännyin Herran puoleen ja sanoin: "Herra mihin olet viemässä minua? Herra armahda minua! Pyydän armahda minua!" Herra sanoi vain: "On välttämätöntä että näette tämän, jotta voitte kertoa kaikille muille."

Jatkoimme matkaamme alas sarven muotoista tunnelia kunnes saavuimme paikkaan, joka oli täysin pimeä. Aivan kuin raskas verho olisi vedetty pois silmieni edestä, kun näin miljoonia ja miljoonia liekkejä. Vielä pahempaa, kuulin tuskallisia huutoja, mutten nähnyt ketään. Minua todella pelotti. Sanoin Herralle: "Pyydän Herra, armahda minua! Pyydän, armahda minua! Älä vie minua tähän paikkaan! Anna minulle anteeksi!"
Tässä vaiheessa en vielä ajatellut olevani Helvetissä pelkkä sivustakatsoja, vaan luulin että oli tilinteon hetki. Seisoessani Jeesuksen edessä, tärisin rajusti, koska todella luulin, että tämä päivä oli elämäni viimeinen.

Lähestyimme edessämme olevaa suurta liekkiä; se oli valtava ja paloi raivoisasti. Se madaltui hitaasti paljastaen suuren joukon liekkejä ja miljoonia sieluja itkien yhteen ääneen.

Sitten näin puisen pöydän, jota tuli ei kuluttanut. Sen päällä oli olutpullon näköisiä pulloja. Ne näyttivät virkistäviltä, mutta ne olivat täynnä tulta. Kun katselin tätä, yhtäkkiä eräs mies ilmestyi. Hänen lihansa oli melkein täydellisesti tuhoutunut, ja se mitä oli jäljellä hänen vaatteistaan, oli mudassa ja paloivat. Hän oli menettänyt silmänsä, suun ja kaikki hiukset tulessa. Hän pystyi näkemään minut, vaikkei hänellä enää ollut silmiä. Ihmisen sielu on se, joka todella ajattelee, järkeilee ja näkee, ei luonnollinen keho.


Mies kurotti laihan kätensä kohti Herraa, ja alkoi huutaa: "Herra, armahda minua! Herra, armahda minua! Minuun sattuu! Minä palan! Pyydän armahda minua ja vie minut pois tästä paikasta!" Herra katsoi häneen säälivästi, ja minä aloin tuntea kädessäni jotakin lämmintä. Se näytti ja oli verta… Jeesuksen verta! Herran veri tuli Hänen kädestään kun hän katseli tätä kärsivää miestä kuluttavassa tulessa.
Mies käänsi tuijottavan katseensa kohti pöytää ja käveli pullojen luokse. Hän tarttui pulloon, mutta kun hän oli juomassa siitä, lensi pullosta ulos tulta ja savua. Hän veti päänsä taaksepäin ja huusi tavalla, jota en ole koskaan kuullut. Hän itki hirveässä tuskassa ja surussa ja alkoi sitten juoda sitä, mitä tuossa pullossa oli. Mutta pullo oli täynnä happoa, ja se tuhosi täydellisesti hänen kurkkunsa. Pystyin näkemään hapon valuvan hänen kurkkua pitkin vatsaan satuttaen häntä.


Luku 666 oli kaiverrettu miehen otsaan. Hänen rinnassaan oli laatta, joka oli tehty jostakin tuntemattomasta metallista, jota ei pystytty tuhoamaan, eivät edes madot tai kuumuus. Siinä oli kirjoitettuna jotain kirjaimia, mutta emme pystyneet ymmärtämään niitä. Herra suuressa armossaan antoi meille tulkkauksen siitä, mitä laatassa luki. "Olen täällä koska olen juoppo." Hän rukoili Herralta armoa, mutta Jumalan Sana on erittäin selkeä, kun se kertoo 1Kor 6:10 "eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa".

Herra näytti minulle tuon miehen viimeiset hetket maan päällä elokuvan tavoin. Oli kuin iso tv-kuvaruutu, joka näytti minulle viimeiset sekunnit miehen elämästä. Miehen nimi oli Luis ja hän oli baarissa juomassa. Näin baarissa saman pöydän ja samat pullot. Tuon pöydän ympärillä olivat hänen ystävänsä.
(Voin kertoa teille nyt, että on olemassa vain YKSI TOSI YSTÄVÄ, ja Hänen nimensä on JEESUS KRISTUS. Hän on uskollinen ystävä.)


Luis oli juomassa ja hänen ystävänsä olivat jo juovuksissa. Hänen paras ystävänsä otti pullon, rikkoi sen, ja alkoi lyödä sillä Luista. Kun hän näki Luis'n makaamassa lattialla, otti hän jalat alleen, mutta Luis vuoti kuiviin. Surullisinta on että hän kuoli ilman Herraa.

Kaiken tämän keskellä, kun kaikki nuo sielut huusivat, kysyin Herralta: "Pyydän Herra, kerro minulle tiesikö tämä mies sinusta ennen kuin hän kuoli? Tiesikö hän Sinun pelastuksestasi?" Herra vastasi surullisena: "Kyllä Lupe, hän tiesi minusta. Hän vastaanotti minut henkilökohtaisena pelastajanaan, muttei palvellut minua."
Sitten pelkäsin vielä enemmän. Luis itki vielä äänekkäämmin ja huusi: "Herra tämä sattuu! Tämä sattuu! Pyydän armahda minua!" Hän kurotti taas käsillänsä kohti Herraa, mutta Jeesus otti minun käteni hänen sijaan, ja me kävelimme pois liekin luota. Liekit, jotka polttivat Luista, muuttuivat rajummiksi, ja hän huusi yhä kovempaa: "Armahda minua! Armahda minua!!" Sitten hän hävisi liekkeihin.

Osa 2

Takaisin Suomen sivulle